Kävin lyhyen, mutta kiintoisan keskustelun suomalaisen yritysjohtajan kanssa, jossa hän mainitsi kipuilevansa vastuullisuuden määritelmän kanssa. Ja nimenomaan siksi, että vastuullisuusoppaissa ja määritelmissä vastuullisuus rakennetaan jokseenkin aina pyhän kolmijalan – ympäristö, sosiaalinen ja taloudellinen – varaan. Riippumatta siitä, millainen yritys on kyseessä, tai miten ja missä se toimii.
Don’t get me wrong! Tämä yleinen vastuullisuuden määritelmä on varsin pätevä yleistys, mutta siitä puuttuu (em. toimarin sanoin) kontekstisidonnaisuus. Eri yrityksille sosiaalinen vastuu tai ympäristöteot nyt vaan ovat erilaisia, miksi silti kaikkien pitäisi änkeytyä samoihin raameihin? Nimenomaan tämän oivaltaminen on yksi tärkeimmistä (ensi) askelista vastuullisuuspolulla. Vastuullisuuden määritteleminen vaatii oikeasti vaivaa ja etenkin pohdintaa, mitä vastuullisuus oikeastaan tarkoittaa juuri meille?
Valmiiseen, ylhäältä annettuun malliin solahtaminen on toki melko vaivatonta, mutta sen riskinä on, että oikeasti tärkeitä asioita voi jäädä huomaamatta. Perinteinen kolmijako palvelee parhaiten valmistavaa raskasta teollisuutta, jossa sisään hankitaan materiaa, myllyt pyörii ja piipusta tupruttaa. Sen sijaan palveluiden ja aineettomien asioiden tarjoajille kaavamainen lähestyminen voi johtaa näennäis-vastuullisuuteen, jossa päädytään seuraamaan lillukanvarsia ja kahvinpuruja.
No miten vastuullisuus sitten pitäisi määritellä, jotta se soveltuisi kenelle tahansa?Vaikkapa näin: Vastuullisuus on vastuun kantamista vaikutuksista, joita toiminnasta aiheutuu.
Siksi tärkein pohjatyö vastuullisuudessa on suurimpien vaikutusten tunnistaminen.
Askel 1: Tunnista iso kuva
Vaikutuksista ensimmäisenä tulevat mieleen haittavaikutukset. Pilaantuminen, päästöt, ihmisoikeuksien polkeminen ja elinolojen heikentyminen. Vaikutuksia on onneksi myös muunkinlaisia. Elinolojen kohentuminen, tehokkaammat ja paremmat lopputulemat, iloisella mielellä töihin meno.
Jotta näihin vaikutuksiin päästään kiinni, ensimmäinen askel on ison kuvan tunnistaminen. Eli millaisessa toimintaympäristössä ja arvoketjussa yritys operoi. Keneltä hankitaan, kenelle myydään. Millaisia muutoksia toimialalla tai toimintaolosuhteissa tapahtuu, mistä keskustellaan ja mitä yritykseltä odotetaan?
Ulkopuolinen maailma ei kuitenkaan rajoitu vain liiketoiminnan kannalta hyödylliseen piiriin, sillä toiminnan vaikutukset voivat haitata (tai ilahduttaa) myös paljon laajemmalti. Tässä esimerkiksi YK:n Sustainable Development Goals voivat toimia suuntaviivoina, auttaen hahmottamaan globaalisti tärkeitä asioita – kuten kestävä teollisuus, vastuullinen kuluttaminen sekä vedenalaisen ja maanpäällisen elämän suojelu – joihin pienempikin yritys voi osaltaan vaikuttaa.
Ulkoisen tarkastelun rinnalla yhtä tärkeää on oman sisimmän ja arvojen tutkiskelu. Miten yritys ylipäätään toimii ja mitä se haluaa ja voi aikaan saada. Miten omalla tekemisellä voidaan lisätä sellaisia vaikutuksia, joista on hyötyä myös muille. Ja miten voidaan vähentää vaikutuksia, joista on haittaa muille. Vastuullisuus on siis myös valintoja: miten toimitaan ja miten ei toimita, kenen kanssa toimitaan ja kenen kanssa ei toimita.
Aivan kuten strategiassa määritellään, mitä yritys tavoittelee ja missä peleissä ollaan mukana, näin tulisi toimia myös vastuullisuudessa. Vastuullinen yritys ymmärtää, mihin sen tulee keskittyä ja missä asioissa se haluaa saada parannuksia aikaan sekä seuraa näiden asioiden toteutumista. Ja toisaalta ymmärtää myös sen, mihin resursseja ei kannata haaskata.
Askel 2: Puhu äänellä, jonka kuulen
Kaavamaisen vastuullisuuden määrittelyn viimeisenä kompastuskivenä voi olla, että se ei tarkoita oikeastaan mitään konkreettista, eikä saa ketään innostumaan. Eikä se etenkään kerro mihin toimeen tulisi seuraavaksi tarttua ja miten tuloksia mitataan. Tämän vuoksi vastuullisuuden määrittelyssä on syytä huomioida vielä yksi kriteeri: valitut vastuullisuuden painopisteet ovat konkreettisia ja ymmärrettäviä, jotta toimiin voidaan tarttua ja tuloksia mitata.
Eli ryhdytäänkin puhumaan maailman halailun ja sosiaalisen vastuun sijaan suomea ja kerrotaan, miten käytännössä autetaan asiakasta saavuttamaan omat vastuullisuuden tavoitteensa tai millä toimenpiteillä tapaturmat aiotaan puolittaa.
Esimerkiksi DNA ei pelkästään julista perheen ja työn yhteensovittamisen olevan tärkeää, vaan yhtiö on ottanut käyttöön palkalliset isovanhempainvapaat.
Nokia voi omilla valinnoillaan aidosti vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen, kun yhtiön myyntiosastolla on selkeä näkemys, mitä verkon valvontaan ja kuunteluun liittyvää tarjontaa suostutaan myymään minnekin ja millä edellytyksillä. (Kaiken lisäksi Nokia kertoo näistä caseista julkisesti, tavoitteenaan lisätä avoimuutta hankalasta aiheesta, ks. raportin s. 92-94)
Ja Paulig päätti vuonna 2014, että se haluaa tarjota vain vastuullisesti tuotettua kahvia. Ja vuoden 2018 lopussa kaikki sen kahvit olivat vastuullisiksi varmennetuista lähteistä.
Kuulostaako jo liiankin simppeliltä? Sitähän vastuullisuus pohjimmiltaan on. Ymmärrystä, millaisia vaikutuksia juuri kyseisen yrityksen toiminnalla on. Ja konkreettisia tekoja ja valintoja, joilla aikaan saadaan merkittäviä positiivisia vaikutuksia.
Toimari pohti eikö vastuullisuus ole kontekstisidonnaista. Kyllä, se on juuri sitä!
Kaisa Kurittu
Kiinnostavan vastuullisuusviestinnän agentti, Ratkaisutoimisto Vinha
Twitter: @KaisaKurittu
PS. Inspiraatiota ja vinkkejä vastuullisuuden syvimmän olemuksen pohdintoihin löytyy lisää
Kaisan kirjasta Yritysvastuuraportointi, kiinnostavan viestinnän käsikirja.