Yrityksen hallituksen ja johtoryhmän jäsenten osaamisella sekä asennoitumisella systemaattista muutostyötä kohtaan on ratkaiseva vaikutus työn onnistumisen kannalta. Kun muutoksen tarve nähdään ja siihen halutaan tarttua, alkaa myös tapahtua.
Ja jos johtoa ei kiinnosta tai muutoksen tarvetta ei nähdä, tuskinpa siihen viitsitään kovin paljon niukkoja resursseja haaskata.
Tämä pätee myös vastuullisuustyössä, mikä on mitä suurimmissa määrin muutoksen aikaansaamista nykyiseen.
Vastuullisuustyön ja muutoksen hidastelun syitä voi kenties paremmin ymmärtää tunnistamalla hallituksen ja johdon jäsenten erilaisia arkkityyppejä. Heillä jokaisella on omanlaisensa vaikutus yhtiön vastuullisuustyön etenemiselle.
Hahmot voisivat olla Lumikin pienikokoisia ystäviä, joten nimetään heidät Jöröstä ja Nuhanenästä inspiroituneena:
- Vastahankainen
- Jääräpää
- Kiiltäväpintainen
- Tyytyväinen
- Tosivastuullinen.
VASTAHANKAINEN suhtautuu vastuullisuuteen torjuvasti ohimenevänä muotivirtauksena tai toimitusjohtajan uutena lemmikkinä, johon ei ole tarvetta suhtautua kovinkaan vakavin mielin. Koska vastuullisuus ei ole mitään oikeaa toimintaa, sitä voidaan vastahangan logiikan mukaan estoitta käyttää markkinoinnissa ja viestinnässä, sillä niinhän kaikki muutkin tekevät.
Vastahankainen vaatii jokaiselle vastuullisuusaskeleelle perustelut, ja hänelle uppoavat vain kovat faktat, kuten näytöt säästetyistä euroista tai paremmasta katteesta. Jos nekään.
JÄÄRÄPÄÄ on jo suostuvaisempi keskustelemaan vastuullisuudesta, kunhan se tuottaa voittoa. Hän on kuitenkin aina valmis kyseenalaistamaan, haluaako asiakas oikeasti tällaista ja onko vaivannäkö tarpeen.
Jääräpäällä on myös upea kyky heittäytyä monimutkaisiin eettisiin pohdintoihin, joiden avulla voidaan lopulta osoittaa, ettei oma toimettomuus vastuullisuustyössä oikeastaan ole lainkaan huono valinta. Jääräpäille sopii tarttuminen matalalla roikkuviin hedelmiin, sillä niihin yltämiseen ei tarvitse nähdä niin kovasti vaivaa, ja ne ovat nopeasti alta pois. Win-win.
KIILTÄVÄPINTAINEN puhuu sujuvasti vastuullisuudesta, mutta tekemiset jäävät yleensä puheen tasolle. Hänellä on pintapuoleinen ymmärrys vastuullisuusriskeistä ja isoista kestävyysteemoista, joihin yhtiön pitäisi tarttua, muttei varsinaisesti käsitystä, mistä ja miten työ pitäisi aloittaa.
Liukkaasti vastuullisuusasian puolesta puhuva on sinänsä hyvä herättämään keskustelua. Innokkaissa aikomuksissa on kuitenkin riskinä liukastelu viherpesun puolelle.
TYYTYVÄINEN tykkää vastuullisuudesta ja on oikein tyytyväinen yhtiön saavutuksiin. Hän on kenties ollut mukana jo vastuullisuuden ensimmäisissä aalloissa, ja käyttää mielellään esimerkkinä vuonna 2019 tehtyä päätöstä siirtyä vihreän energian käyttöön. Tämä osoittaa yhtiön olevan edelläkävijä, joten sen enempää keskustelua, saati uusia toimenpiteitä tuskin tarvitaan.
Tyytyväinen on tyytyväinen nimenomaan nykyhetkeen, jota kaikenlaiset kehityshankkeet uhkaavat. Siksi hänelle on mieluisampaa pohtia pieniä viilauksia detaljitasolla kuin merkittäviä suunnanmuutoksia. Tyytyväinen saattaakin toimia tavoitellun kehityksen jarruna, jollei häntä saada mukaan – kenties miettimään kehityksen yksityiskohtia.
TOSIVASTUULLINEN. Heitä on vielä suhteellisen harvassa, mutta lukumäärä kasvaa uhkaavasti. Tosivastuullisella on polttava halu sitoutua pitkäjänteiseen kehittämiseen epävarmoissakin asioissa ja hän vaatii budjettia ennenkuulumattomiin hankkeisiinsa.
Tosivastuullinen myöntää hankaluudet ja tarvittavien muutosten laajuuden, muttei anna niiden lannistaa itseään. Tosivastuullinen saattaa kokea turhautumista tai ärtymistä, mikäli ei pääse kaltaistensa seuraan riittävän usein.
Jokaista hahmoa tarvitaan, mutta liika on liikaa
Mitä merkitystä näillä eri karikatyyreilla on oikeassa elämässä?
Heitä kaikkia tarvitaan! Tarvitaan heitä, jotka haastavat uusia ideoita ja vaativat perusteluja. Tarvitaan heitä, jotka innostuvat ja saavat muutkin mukaansa. Tarvitaan heitä, jotka ymmärtävät missä nyt mennään ja miten tähän päästiin. Ja tarvitaan heitä, jotka puskevat eteenpäin vaikeissakin paikoissa.
Toisaalta vastuullisuustyön onnistumisen kannalta etenkin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja – sekä heidän arkkityyppinsä – ovat ratkaisevassa roolissa. Heidän asennoitumisensa vaikuttaa suuresti yhtiön vastuullisuustyön kunnianhimon tasoon, johdon sitoutumiseen sekä työn käytännön olosuhteisiin.
Puheenjohtajalla on hyvin pitkälle ohjakset käsissään sen osalta, mitä asioita ylipäätään tuodaan hallituksen agendalle ja asialistalle. Toimitusjohtajalla on merkittävä rooli siinä, miten kestävyystyö mahdollistetaan käytännössä yhtiössä. Ei siis ole yhdentekevää, miten he suhtautuvat vastuullisuuteen ja sen merkitykseen yrityksen tulevaisuudelle.
Puheenjohtajan lisäksi yhtiön omistajilla sekä mahdollisella nimitystoimikunnalla ja suorahakuyhtiöllä on ratkaiseva rooli siinä, millaisia henkilöitä (ja arkkityyppejä!) hallituksen kokoonpanoon etsitään. Lienee selvää, että vastahankaisten ja jääräpäiden joukkueella tuskin saadaan ainakaan kovin kunnianhimoista vastuullisuustyötä ja muutosta vauhtiin.
Tunnistitko itsesi tai teidän johdon näistä hahmoista? (itse muistan tavanneeni heistä jokaisen!)
Kaisa Kurittu (DI, KTM) Vastuullisuusammattilainen, Ratkaisutoimisto Vinha
Teksti pohjautuu Kaisa Kuritun ja Lea Rankisen kirjaan
Menesty kestävästi! Vastuullisuus johdon ja hallituksen agendalla.
