Suomessa hallitustyötä tekevien tärkeimpinä osaamisalueina on perinteisesti pidetty liiketoimintaosaamista, talouden ja rahoituksen hallintaa sekä kokemusta strategisesta työskentelystä. Alkuvuodesta julkaistu Boardclicin listaus hallitusten (jäsenten) tärkeimmistä taidoista vuodelle 2024 sisälsi toimialaosaamisen, digitaitojen ja kansainvälisen kokemuksen lisäksi myös ESG:n.
Myös Kauppakamarin pk-hallitusbarometrin 2023 mukaan reilu puolet yrityksistä pitää vastuullisuusosaamista erittäin tärkeänä tai tärkeänä.
Mutta millaista vastuullisuusosaamista hallitustyössä oikeastaan tarvitaan? Ja millaisesta osaamisesta ja näkemyksestä on yhtiön kestävyyden kehittämisessä erityisesti hyötyä?
Luonnollisestikin kullekin yhtiölle relevantti substanssiosaaminen riippuu yhtiön toimialasta, toimintakontekstissa (operoiko yhtiö yhden maakunnan alueella, EU:ssa vai kansainvälisesti) sekä yhtiön kehitysvaiheesta.
Yksi keino hahmottaa yhtiölle relevanttia ja sen hallituksessa tarvittavaa osaamista on hahmottaa vastuullisuuden hallinnoinnissa – tai voisi myös sanoa hallituksen vastuullisuustyössä – kolme erillistä tasoa.
- Hygieniatason asioiden hoitaminen
- Tehokas vastuullisuuden hallinnointi ja johtaminen
- Strateginen vastuullisuus
Hygieniatason tekemisellä saa hygieniatason tuloksia
Ensimmäisenä on niin sanottu hygieniataso (olkoonkin melko nihkeä sana), joka tarkoittaa vastuullisuuden perusasioita, kuten olennaisuustarkastelun toteuttamista, tiedonkeruuta ja tapaturmien ja päästöjen raportointia, ympäristölupien noudattamista, ja erilaisiin aloitteisiin sitoutumista.
Nämä ovat tärkeitä tehtäviä operatiivisessa toiminnassa, mutta hallituksen työssä peruskauraa, jonka valvonta tulisi olla ensisijaisesti hallituksen (mahdollisten) valiokuntien vastuulla tai hoidettavissa melko vähäisellä hallituksen työmäärällä. Toki ne ovat relevantteja asioita hallituksen agendalla silloin, kun yhtiön vastuullisuustyössä ollaan vasta alkumetreillä laitamassa perusasioita kuntoon.
Hallituksen hygieniatason osaamisena voidaan pitää yhtiölle relevanttien kestävyysmittareiden sekä lainsäädännön ja muiden velvoitteiden ymmärtämistä.
Vastuullisuustyössä kyse on systemaattisesta muutoksen tekemisestä, ja tarvittavan muutoksen aikaansaaminen vaatii muutakin kuin hallitukselle kerran kuussa tarjoiltavia raportteja tapaturmista ja energian kulutuksesta.
Kun vastuullisuuden osaamisen ja tekemisen taso nousee yhtiössä, hallituksen pitäisi käyttää jatkuvasti vähemmän aikaa hygieniatason asioihin. Edelleen turhankin usein hygieniatason ongelmat vievät koko hallituksen huomion, mikä osaltaan heijastelee sitä, että vastuullisuus nähdään enemmän complianceasiana kuin mahdollisuutena arvonluontiin.
On hyvä muistaa, että keskittymällä hygieniatason tekemiseen, hallitus saa hygieniatason tuloksia.
Rakenteet ja prosessit vastuullisuuden johtamiseen
Seuraava, jo selvästi hygieniatasoa vaikuttavampi vaihe hallituksen vastuullisuustyössä on vastuullisuuden hallinnointi ja johtaminen. Sen alle kuuluvat käytännöt, joilla vastuullisuustavoitteet tuodaan osaksi yhtiön johtamista ja liiketoiminnan prosesseja, kuten talousarviota, tavoitteiden asetantaa, riskienhallintaa, investointeja sekä palkitsemisjärjestelmiä.
Vastuullisuuden systemaattinen johtaminen taas vaatii nimetyn omistajan johtoryhmään sekä organisaation, joka muutosta toteuttaa. Tehtävä ja vastuu sopivat luontevimmin johtajalle, joka tuntee hyvin yhtiön liiketoiminnan ja jolla on tehtävässä tarvittava monipuolinen, mielellään sekä strateginen että operatiivinen, kyvykkyys.
On hyvä huomata, että operatiivinen vastuullisuustyö ei kuitenkaan ole yksinomaan vastuullisuushenkilön heiniä. Esimerkiksi talouden vastuulla on varmistaa, että vastuullisuustyöhön on varattu tarvittava summa budjetissa. Talousjohtajan vastuulle voidaan myös lisätä raportointiprosessien hiominen yhteen vastuullisuustietojen kanssa.
Hallitukselle, etenkin puheenjohtajalle voi olla hyötyä tehdä yhteistyötä vastuullisuustyön onnistumisen kannalta kriittisten tahojen, kuten vastuullisuus, talous ja strategiajohtajien, kanssa. Eri toiminnoista vastaavat voivat osaltaan auttaa hallitusta ymmärtämään toiminnan vaikutuksia ja riskejä sekä hahmottamaan tilannetta sisäisten prosessien, kuten tiedonkeruun ja kontrollien toiminnasta.
Vastuullisuuden hallinnoinnin yhtenä tavoitteena tulisi olla, että yhtiön prosessit tuottavat hallitukselle tietoa, joka mahdollistaa strategisen keskustelun vastuullisuudesta. On myös tärkeä ymmärtää, että esimerkiksi hallituksen huolellisuusvelvoitteen täyttäminen on vaikeaa, jos yhtiön omat prosessit ympäristö ja ihmisoikeusvaikutusten tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi ovat heikot.
Hallitus siis tarvitsee ymmärrystä vastuullisuuden hallinta- ja johtamisprosesseista, ja sen tehtävänä on varmistaa, että näissä prosesseissa tapahtuu haluttua kehitystä. Tähän tasoon hallituksen kannattaakin käyttää selvästi hygieniatasoa enemmän aikaansa.
Vastuullisuus osana yhtiön strategiaa
Kolmas ja merkittävin taso hallituksen vastuullisuustyössä on strateginen vastuullisuus. Se tarkoittaa, että hallitus keskustelee, pohtii ja kehittää näkemystään siitä, miten liiketoimintaympäristö muuttuu ja miten vastuullisuudesta voidaan saada (riskien väistelyn sijaan) kestävän kilpailukyvyn ja arvon luomisen lähde.
Ohut vastuullisuusosaaminen ohjaa monia hallitustyötä tekeviä keskittämään tarmonsa vastuullisuuden hallinnassa niihin tulokulmiin, jotka ovat tutumpia – edellä mainittuihin valvontaan, raportointiin ja prosesseihin. Tavoitteena hallituksen vastuullisuustyössä tulisi kuitenkin olla se, että hallitus käyttää suurimman osan yhteisestä ajastaan nimenomaan strategisen tason asioihin.
Yhtiölle on eniten hyötyä, kun hallitus käyttää osaamistaan kriittiseen ajatteluun ja oivalluksiin, nykytilanteen kyseenalaistamiseen sekä haastaa operatiivista johtoa liiketoiminnan kehittämisessä – tai jopa uudelleen suuntaamisessa.
Onkin siis selvää, että hallitukset tarvitsevat parempaa näkemystä etenkin siitä, miten vastuullisuustavoitteet saadaan linkitettyä osaksi yhtiön strategiaa sekä ylipäätään näkemyksellisyyttä yhtiön vastuullisuustavoitteista sekä siitä, miten työ etenee kohti näitä tavoitteita.
Hallituksen pitää myös ymmärtää pyytää ja hankkia briiffausta yhtiölle relevanteista uusista asioista, joissa sen oma ymmärrys ei ole riittävän syvää, jotta sitä osataan tulla antamaan oikeista aiheista oikeaan aikaan.
Hyväksi havaittuja keinoja näkemyksen parantamiseksi ovat muun muassa:
- hallituksen ja johdon vastuullisuuskoulutukset ja -sparraukset,
- sisäisten ja ulkoisten asiantuntijoiden kuuleminen (esimerkiksi muutaman kerran vuodessa järjestettävät seminaarit, joissa ulkopuoliset osaajat tuovat hallitukselle erilaista näkökulmaa yhtiölle relevanteista teemoista)
- itsensä altistaminen uusille näkökulmille esimerkiksi ulkoisten neuvonantajien, kansalaisjärjestöjen sekä tieteellisen asiantuntemuksen avulla sekä
- ennen kaikkea vastuullisuudesta käytävien keskustelujen lisääminen.
Käytännössä hallituksen tulisi yhdistää kaikkien kolmen tason parhaat palat, jotta ne palvelevat hallituksen työtä ja keskusteluja. Säännöllisen tunnuslukujen raportoinnin rinnalla on hyvä raportoida myös siitä, miten vastuullisuuden mukaan ottaminen liiketoimintastrategiaan etenee sekä käydä katsauksia ja keskusteluja pitkän aikavälin näkymistä, tavoitteista sekä lainsäädännön kehittymisestä.
Kun hallitus käyttää aikaansa aidosti merkityksellisiin asioihin, se viestii samaa fokusta myös muun organisaation tekemiseen. Mikäli hallitus edellyttää vähemmän hygieniatason tietojen selvittelyä ja enemmän strategisen tason näkemyksellisyyttä ja alustuksia, se ohjaa myös johtoa ja asiantuntijoita keskittymään jälkimmäisiin.
It’s a long and winding road
Väitän, että useimpien yhtiöiden ylimmässä johdossa käydään edelleen liian vähän keskusteluja vastuullisuuden todellisesta integroinnista osaksi yhtiön liiketoiminnan tavoitteita – ja ollaan tyytyväisiä liian pieniin muutoksiin ja saavutuksiin.
Riittävä kestävyysmuutos ei kuitenkaan tapahdu nykyistä toimintaa hieman viilaamalla tai vastaamalla asiakkaiden tämän hetken tarpeisiin. Hallitusten tehtävänä on vaatia yhtiöltä enemmän ja nostaa rimaa!
Vastuullisuusosaaminen ei siis ole enää hauska lisäominaisuus tai asia, joka voidaan pitemmän päälle korvamerkitä vain yhdelle hallituksen jäsenelle, vaan kriittinen osa hallitusten osaamispalettia.
Vastuullisuustyö vaatii laaja-alaista ymmärrystä sekä jatkuvaa osaamisen ja näkemyksen kehittämistä, eivätkä ne kumuloidu valmiiksi paketiksi yhdessä yössä.
Tärkeintä on lähteä matkaan ja ryhtyä päättäväisesti opettelemaan.
Kaipaatko sparrausta hallituksen vastuullisuusosaamisen kehittämiseen?
Autan mielelläni!
Apua kestävyysosaamisen kehittämiseen myös kirjasta
Menesty kestävästi! Vastuullisuus johdon ja hallituksen agendalla.